Kiuruvesi-seuran Mykyrokkajuhlassa 18.11. Helsingin Haagassa Marjatta-koululla tehtiin monenlaista historiaa. Koska meneillään on seuran 70- vuotis juhlavuosi ja varsinainen juhla oli kesällä Kiuruvedellä, niin syksyisen mykyrokkailun sekaan oli koottu monenlaista historiallista ohjelmaa.

Ensinnäkin pääasia: mykyrokka oli taatusti kiuruvetistä, koska Gasthouse Campingin Titta Virmanen oli saapunut itse keittämään rokan paikanpäälle ja näin varmistamaan sen maukkauden. Ja kyllähän vieraat maiskuttelivatkin keittoa siihen malliin, ettei kotiin viemisiksi jäänyt kuin rippeet. Talkoolaisia oli tänä vuonna runsaasti ja niinpä tarjoilut rullasivat joustavasti. Lämmin kiitos Titalle ja kaikille talkoolaisille!

Kiuruvesi-seuran vuosikymmenet selvitti meille filosofian tohtori Sirkka Paikkala. Vaikka puhe oli lyhennelmä Kiuruvedellä pidetystä esityksestä, niin täytyy ihastella hänen sujuvaa ja nasevaa kielenkäyttöänsä ja erityisesti monipuolista asiakerrontaa.

Kun Kiuruvesi-seuraa oltiin perustamassa, ensimmäisessä kotiseutuillassa 6.3.1948 Immi Paasikivi esitti kirjoittamansa ”Kiireessä kyhättyä kronikankorviketta”. Immi oli Kiuruvedellä vaikuttaneen opettaja Frans Paasikiven tytär ja itsekin opettaja ammatiltaan. Kronikka kuvaa sen aikaista Kiuruvettä, elämää, ihmisiä, kyliä, jne. Mykyrokkajuhlassa meidät vei 1940-luvun lopulle lausuntataiteilija Eevamaria Luode-Salonen, jonka erinomainen ja sujuva lausunta oli kuin helinää korville. Eikä ihme, onhan hän E.H.Erkon palkinnolla palkittu lausuntataiteilija.

Muutaman vuoden tauon jälkeen olimme saaneet vieraaksemme ”Mr. Iskelmän” Kiuruvedeltä eli kaikkien tunteman Juha Vartiaisen.  Juha kehui esiintymissalin akustiikkaa ja toimivuutta, joka onkin siirrettävine katsomoineen aivan huippuluokkaa. Juha esitys on aina taattua huippua. Tällä kertaa kappalevalinnat olivat varsin kotiseutuhenkisiä, poikkeuksena tietenkin Juhan bravuuri O Sole mio!

Pitkästä aikaa olimme saaneet vieraaksemme myös papin. 1950- ja 60-luvuilla herännäisyysseuroissa Helsingissä vierailivat usein kiuruvetiset papit. Nyt seurakuntapastori Pasi Hyytiäinen oli kuitenkin Kiuruveden kaupungin edustajana tuoden tuoreet terveiset maitokaupungista. Hänen mukaansa ensi vuoden budjetin tekeminen on ollut erityisen vaikeaa valtionosuuksien pienentymisen ja verotulojen odotettua suuremman alenemisen vuoksi. Mutta kiurukkaat eivät anna periksi, oli Pasin viesti. Ja kyllähän Kiuruvedellä lääkäriin pääsee nopeasti, koska kaupunki on ollut yksi sote-kokeilukunnista.

Rokkailijoita mukaan lukien talkoolaiset oli tänä vuonna noin sata, joka mahtuu vielä Marjatta-koulun tiloihin mukavasti. Useat vieraat kehuvatkin koulun tiloja kodikkaiksi. Pysäköintipaikat alueella ovat vähän kortilla. Mieleenpainuvaa oli, että uusia mykyrokanystäviä (siis ei – aiemmin käyneitä) oli taas useita. Samoin moni oli tullut, koska asuu lähellä koulua. Ja kun kysyin, mistä tiedon sait mykyrokkailusta, niin vastaus oli: Kiuruvesi-lehdestä!

Lopuksi laulettiin Kiuruvesi-laulun Juha Vartiaisen johdolla. Kuten em. kronikan ensiesitys oli 6.3.1948, niin myös Kiuruvesi-laulu laulettiin ensi kertaa samassa tilaisuudessa. Laulun sanoittanut eräs seuran perustajista Hanna Jauhiainen ja sävel on tunnettu Kallaves, Kallaves. Historian papereista selviää, että laulua esitettiin alkuaikoina seuran tilaisuuksissa aktiivisesti, mutta jossakin vaiheessa laulu unohtui. Sanomalehti Salmetar kirjoitti jo 18.3.1948 ilmestyneessä lehdessä.” Lehtemme on saanut käytettäväksi Kiuruvesi-illan ratoksi tehdyn laulun, jota laulettiin Kallaves, Kallaves-sävelellä. Kiuruveteläisten on syytä leikata tämä laulu lehdestä, sillä eipä liene pahaksi, vaikka se joskus kotikunnallakin luikautettaisiin”.

70-vuotisjuhlien vuoksi vanhoja papereita selaillessa Kiuruvesi-laulu tuli esille ja niinpä se laulettiin heinäkuun juhlissa yhteislauluna Ulla-Sisko Jauhiaisen säestäessä kanteleella. Kiuruvesi-seuralla on aito toivomus, että Kiuruvesi-laulusta tulisi tulevaisuudessa ”Kiuruveden kansallislaulu”. Olisihan se hyvin kotiseutuhenkistä laulaa omaa laulua esim. Savolaisten laulun sijasta! Toivottavasti seurat ja yhdistykset ottavat laulun omakseen! Myös kouluissa voitaisiin opetella Kiuruvesi-laulu, tulisihan samalla varmistettua ”oikeen savon ossoomista” Tavoitteena olkoon, ettei yksikään oppilas lähde koulusta osaamatta Kiuruvesi-laulua! Erityisesti pyydän kiinnittämään laulun viimeiseen säkeistöön ja sen loppuun! ”Kun ee oo, niin ee oo”!