Alla oleva kirjoitus Kiuruvesi-seuran 70-vuotisjuhlista 21.7.2018 on lainattu Kiuruvesi-lehden artikkelista 25.7.2018 (Jaana Selander)

”Kiurukas – hyvän parasta ihmisainesta!

Kotoisissa ja läheisissä tunnelmissa kokoonnuttiin Kiuruvesi-seuran 70-vuotisjuhlaan Kiurusaliin lauantaina. Juhlapuheen pitänyt kotiseutuneuvos Seppo Kononen sanoi, että tuttuus, läheisyys ja sukulaisuuden tunne ovat niin vahvoja voimia, että ne pitävät kiuruvetiset kiinni juurissaan. Seppo Kononen kävi kotiseutua läpi luupuvetisen silmin. Hän kertoi, että jo pienestä pitäen totuttiin pitämään luonnollisena, että luupuvetinen ja sen myötä kiuruvetinen ihmisaines ei ollut vain hyvää, vaan suorastaan hyvän parasta kuten savolaiset sanovat perinneruuistaan.

Vaikka lie kengistä ollut miten pohja irti, en ole koskaan hävennyt sano olevani Luupuvedeltä tai Kiuruvedeltä. Vaikka elinpiiri oli suppea maantieteellisesti, ei sotienjälkeisessä Suomessa eletty umpiossa. Konosen ukki ja kaksi muutakin Luupuveden isäntää oli ollut 1900-luvun alussa Yhdysvalloissa ja oppinut näkemään maailmaa laajemmasta Atlantin takaisesta näkökulmasta. Kotialbumissa oli myös tukku Konosen äidin tädin lähettämiä valokuvia Etelä-Afrikasta, missä hän oli ollut piikana Suomen suurlähetystössä Pretoriassa.

Jokaisessa suvussa on ollut omat lähtijänsä ja tulijansa. Kiuruvetisiä ei ole tarvinnut kasvattaa kansainvälisyyteen, he ovat kasvaneet siihen omassa suvussaan ja perheessään. Kononen sanoi, ettei hänen ikäpolvensa imenyt kiuruvetisyyttä äidinmaidosta, vaan kasvoi kiurukkaaksi luontevasti arjen askareissa.

Lauluntekijä Jaakko Löytty puhuu hengellisessä laulussaan ”kahden maan kansalaisista”. Juuri sellaisia me kiurukkaat olemme. Kiuruvedeltä saimme perintönä niin vahvat juuret, että meillä muualle muuttaneille on säilynyt elävä yhteys synnyinsijoille ja että uusissa oloissa vahvoista juurista on noussut ilmoille uusia, elinvoimaisia versoja.

Seuran pitkäaikainen sihteeri, tohtori Sirkka Paikkala kertoi, että Kiuruvesi-seuran perustaminen liittyi ajan henkeen, 1940-luvulla eri puolella Suomea syntyi kotiseutuyhdistyksiä ja sukuseuroja. Kiuruvesi-seuran toiminnalle oli alkuvuosikymmeninä ominaista kotipaikkakunnan taloudellinen tukeminen, heikompiosaisia autettiin niin raha kuin tavaralahjoituksin. Yksi suurimmista tukijoista oli kauppias Eevi Jäderholm.

Kiuruvesi-seuran toimintaan kuuluivat alkuvuosikymmeninä myös herännäisseurat, ohjelmalliset iltamat ja mykyrokka. Mykyrokasta muodostui suorastaan toiminnan symboli. parhaillaan mykyrokkajuhlassa on ollut yli 300 osanottajaa. Paikkala kuvasi mykyrokan olevan enemmän kuin lohturuoka, se on rokkapadan ympärille kokoontuva heimo.

Seuran perustamisen keksivät Lauri Kärkkäinen ja Martta Jauhiainen. Seuran ensimmäinen puheenjohtaja oli Lauri Kärkkäinen, hänen jälkeensä seuraa ovat luotsanneet Yrjö Jauhiainen, Viljo Rantonen, Leena Laulajainen, Maila Ovaska, Raimo Väyrynen ja Uolevi Kärkkäinen. Vuonna 2009 seuran toiminta oli vähällä loppua. Ylä-Savo-seura kosiskeli kiuruvetisiä seuraansa, toiminta saatiin kuitenkin jatkumaan ja siitä seurasi seuran uusi tuleminen. – Kotiseutu yhdistää ja antaa vahvan pohjan jalkojen alle. Meillä on juuret, hehkutti Paikkala. Hanna Jauhiainen tiivisti saman asian 70 vuotta sitten Kiuruvesi-seuran laulussaan: Kiuruves, Kiuruves, tämä pieni poekues, huomanna oon monta kertoo, jotta sulle ee oo vertoo millään puolen mualimoo, kun ee oo, niin ee oo.

Kunnallisneuvos Jouko Tenhunen pohti, mikä vaikutus seuran myöhempään toimintaan sillä, että väki vähenee ja pääkaupunkiseudulla kasvaa? Mielestäni ei ainakaan yksi yhteen, vaikka Helsingin seudulle muutto on tuonut seuran toimintaan uusia ihmisiä, mutta seuran aktiivisen toiminnan hiljeneminen 2000 luvun alussa johtui kuitenkin enemmän ihmisten aktiivisuuden ja harrastustoiminnan suuntautumisesta muihin asioihin. Ja vielä elettiin aikoja, jolloin juuria ja perinteitä ja tämän kaltaista yhteisöllisyyttä ei niin arvostettu. Tenhunen valitteli, ettei Kiuruveden kaupungin päässä seuran toimintaa koettu niin tärkeäksi, vaikka kaupungin johdolla oli useita tapaamisia ja vierailuja Helsingin kaupungin johdon kanssa. – Olisko silloin voitu seuran toimintaa kytkeä tiiviimmin näihin asioihin kysyi Tenhunen? Tenhusen mukaan Kiuruvesi-seuran toiminnan uudelleen käynnistys on verrattavissa merkitykseltään seuran perustamiseen ja siitä on syytä antaa kaikille mukana olleille suuri kiitos.

Kiuruvesi-seura muisti Yrjö Jauhiaista ja Sirkka Paikkalaa Suomen kotiseutuliiton ansiomerkeillä.

Hulluviima esitti juhlassa katkelmia Kiuruvesi-seuran historiasta.”

Edellä mainittujen lisäksi emeritus puheenjohtaja Yrjö Jauhiainen muisteli Kiuruvesi-seuran ensimmäistä puheenjohtajaa Lauri Kärkkäistä ja häneen liittyviä tapahtumia ja sattumuksia. Esitykseen mahtui myös lukuisia tarinoita myös seuran myöhäisemmältä ajalta.

Tilaisuus aloitettiin musiikinopettaja Ulla-Sisko Jauhiaisen esittämällä Savolaisten laululla, jota hän säesti kanteleella. Hän johti myös vuoden 2018 Tenava ja Teini-tähdistä koostuvaa kuoroa, joka esitti vanhoja kalevalaisia laulelmia.

Teatteriryhmä Hulluviiman kuvaelmat käsittivät kolme osaa: seuran alkukeskustelu Hilda Puttosen Kangaskaupassa, seuran lopettamiskokous ja Antero Ruotsalaisen Juuret-mitalin syntyajatuksia.

Juhla päätettiin seisaallaan laulettuun Kiuruvesi-lauluun, Ulla-Sisko Jauhiaisen säestäessä kanteleellaan.

Sirkku Kaikkonen juonsi hienolla tavallaan juhlan käyttämällä kalevalaista runomittaa.

Juuret-mitalin sai tänä vuonna Kiuruveden kaupunki. Seuran puheenjohtaja Uolevi Kärkkäinen perusteli valintaa sillä, että kaupunki on koko seuran olemassaolon ajan ollut seuran tärkein tukija yhdessä Kiuruvesi-lehden kanssa. Mitali sijoitetaan sen suunnittelijan, kuvanveistäjä Antero Ruotsalaisen näyttelyn yhteyteen Kulttuuritalossa. Näin Juuret-mitali on kaikkien näyttelyssä vierailijoiden ihailtavissa. Mitalin vastaanottivat kaupungin puolelta kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Kari Saastamoinen, hallituksen puheenjohtaja Mira Kokkonen, kulttuurisihteeri Heidi Huhtilainen ja kaupunginjohtaja Jarmo Muiniekka. Mitalin luovuttivat Kiuruvesi-lehden puolesta Eero Lämsä ja seuran puolesta Uolevi Kärkkäinen.